munittaa

Finnish

Etymology

munia +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmunitːɑːˣ/, [ˈmunit̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Hyphenation: mu‧nit‧taa

Verb

munittaa

1. (transitive) to make lay eggs, to hatch

Conjugation

Inflection of munittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		munitan	en munita	1st sing.	olen munittanut	en ole munittanut
2nd sing.		munitat	et munita	2nd sing.	olet munittanut	et ole munittanut
3rd sing.		munittaa	ei munita	3rd sing.	on munittanut	ei ole munittanut
1st plur.		munitamme	emme munita	1st plur.	olemme munittaneet	emme ole munittaneet
2nd plur.		munitatte	ette munita	2nd plur.	olette munittaneet	ette ole munittaneet
3rd plur.		munittavat	eivät munita	3rd plur.	ovat munittaneet	eivät ole munittaneet
passive		munitetaan	ei muniteta	passive	on munitettu	ei ole munitettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		munitin	en munittanut	1st sing.	olin munittanut	en ollut munittanut
2nd sing.		munitit	et munittanut	2nd sing.	olit munittanut	et ollut munittanut
3rd sing.		munitti	ei munittanut	3rd sing.	oli munittanut	ei ollut munittanut
1st plur.		munitimme	emme munittaneet	1st plur.	olimme munittaneet	emme olleet munittaneet
2nd plur.		munititte	ette munittaneet	2nd plur.	olitte munittaneet	ette olleet munittaneet
3rd plur.		munittivat	eivät munittaneet	3rd plur.	olivat munittaneet	eivät olleet munittaneet
passive		munitettiin	ei munitettu	passive	oli munitettu	ei ollut munitettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		munittaisin	en munittaisi	1st sing.	olisin munittanut	en olisi munittanut
2nd sing.		munittaisit	et munittaisi	2nd sing.	olisit munittanut	et olisi munittanut
3rd sing.		munittaisi	ei munittaisi	3rd sing.	olisi munittanut	ei olisi munittanut
1st plur.		munittaisimme	emme munittaisi	1st plur.	olisimme munittaneet	emme olisi munittaneet
2nd plur.		munittaisitte	ette munittaisi	2nd plur.	olisitte munittaneet	ette olisi munittaneet
3rd plur.		munittaisivat	eivät munittaisi	3rd plur.	olisivat munittaneet	eivät olisi munittaneet
passive		munitettaisiin	ei munitettaisi	passive	olisi munitettu	ei olisi munitettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		munita	älä munita	2nd sing.	—	—
3rd sing.		munittakoon	älköön munittako	3rd sing.	olkoon munittanut	älköön olko munittanut
1st plur.		munittakaamme	älkäämme munittako	1st plur.	—	—
2nd plur.		munittakaa	älkää munittako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		munittakoot	älkööt munittako	3rd plur.	olkoot munittaneet	älkööt olko munittaneet
passive		munitettakoon	älköön munitettako	passive	olkoon munitettu	älköön olko munitettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		munittanen	en munittane	1st sing.	lienen munittanut	en liene munittanut
2nd sing.		munittanet	et munittane	2nd sing.	lienet munittanut	et liene munittanut
3rd sing.		munittanee	ei munittane	3rd sing.	lienee munittanut	ei liene munittanut
1st plur.		munittanemme	emme munittane	1st plur.	lienemme munittaneet	emme liene munittaneet
2nd plur.		munittanette	ette munittane	2nd plur.	lienette munittaneet	ette liene munittaneet
3rd plur.		munittanevat	eivät munittane	3rd plur.	lienevät munittaneet	eivät liene munittaneet
passive		munitettaneen	ei munitettane	passive	lienee munitettu	ei liene munitettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		munittaa		present	munittava	munitettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st munittaakseni munittaaksemme 2nd munittaaksesi munittaaksenne 3rd munittaakseen munittaaksensa		past	munittanut	munitettu
2nd	inessive2	munittaessa	munitettaessa	agent3	munittama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st munittaessani munittaessamme 2nd munittaessasi munittaessanne 3rd munittaessaan munittaessansa		negative	munittamaton
	instructive	munittaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form munittaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	munittamassa	—
	elative	munittamasta	—
	illative	munittamaan	—
	adessive	munittamalla	—
	abessive	munittamatta	—
	instructive	munittaman	munitettaman
4th4	verbal noun	munittaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st munittamaisillani munittamaisillamme 2nd munittamaisillasi munittamaisillanne 3rd munittamaisillaan munittamaisillansa