myötätuntoinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

myötätunto (sympathy) +‎ -inen (-ed)

Adjective[edit]

myötätuntoinen (comparative myötätuntoisempi, superlative myötätuntoisin)

  1. sympathetic, receptive

Declension[edit]

Inflection of myötätuntoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative myötätuntoinen myötätuntoiset
genitive myötätuntoisen myötätuntoisten
myötätuntoisien
partitive myötätuntoista myötätuntoisia
illative myötätuntoiseen myötätuntoisiin
singular plural
nominative myötätuntoinen myötätuntoiset
accusative nom. myötätuntoinen myötätuntoiset
gen. myötätuntoisen
genitive myötätuntoisen myötätuntoisten
myötätuntoisien
partitive myötätuntoista myötätuntoisia
inessive myötätuntoisessa myötätuntoisissa
elative myötätuntoisesta myötätuntoisista
illative myötätuntoiseen myötätuntoisiin
adessive myötätuntoisella myötätuntoisilla
ablative myötätuntoiselta myötätuntoisilta
allative myötätuntoiselle myötätuntoisille
essive myötätuntoisena myötätuntoisina
translative myötätuntoiseksi myötätuntoisiksi
instructive myötätuntoisin
abessive myötätuntoisetta myötätuntoisitta
comitative myötätuntoisine
Possessive forms of myötätuntoinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person myötätuntoiseni myötätuntoisemme
2nd person myötätuntoisesi myötätuntoisenne
3rd person myötätuntoisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.