myötävaikutus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

myötävaikut- +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: myö‧tä‧vai‧ku‧tus
  • Rhymes: -utus
  • IPA(key): /ˈmyøtæˌʋɑikutus/

Noun[edit]

myötävaikutus

  1. contribution

Declension[edit]

Inflection of myötävaikutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative myötävaikutus myötävaikutukset
genitive myötävaikutuksen myötävaikutusten
myötävaikutuksien
partitive myötävaikutusta myötävaikutuksia
illative myötävaikutukseen myötävaikutuksiin
singular plural
nominative myötävaikutus myötävaikutukset
accusative nom. myötävaikutus myötävaikutukset
gen. myötävaikutuksen
genitive myötävaikutuksen myötävaikutusten
myötävaikutuksien
partitive myötävaikutusta myötävaikutuksia
inessive myötävaikutuksessa myötävaikutuksissa
elative myötävaikutuksesta myötävaikutuksista
illative myötävaikutukseen myötävaikutuksiin
adessive myötävaikutuksella myötävaikutuksilla
ablative myötävaikutukselta myötävaikutuksilta
allative myötävaikutukselle myötävaikutuksille
essive myötävaikutuksena myötävaikutuksina
translative myötävaikutukseksi myötävaikutuksiksi
instructive myötävaikutuksin
abessive myötävaikutuksetta myötävaikutuksitta
comitative myötävaikutuksineen