norjankielinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

norjan kieli +‎ -inen

Adjective[edit]

norjankielinen

  1. Norwegian-speaking.
  2. Expressed in the Norwegian language.

Declension[edit]

Inflection of norjankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative norjankielinen norjankieliset
genitive norjankielisen norjankielisten
norjankielisien
partitive norjankielistä norjankielisiä
illative norjankieliseen norjankielisiin
singular plural
nominative norjankielinen norjankieliset
accusative nom. norjankielinen norjankieliset
gen. norjankielisen
genitive norjankielisen norjankielisten
norjankielisien
partitive norjankielistä norjankielisiä
inessive norjankielisessä norjankielisissä
elative norjankielisestä norjankielisistä
illative norjankieliseen norjankielisiin
adessive norjankielisellä norjankielisillä
ablative norjankieliseltä norjankielisiltä
allative norjankieliselle norjankielisille
essive norjankielisenä norjankielisinä
translative norjankieliseksi norjankielisiksi
instructive norjankielisin
abessive norjankielisettä norjankielisittä
comitative norjankielisine