normitus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

normittaa +‎ -us

Noun[edit]

normitus

  1. normalization

Declension[edit]

Inflection of normitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative normitus normitukset
genitive normituksen normitusten
normituksien
partitive normitusta normituksia
illative normitukseen normituksiin
singular plural
nominative normitus normitukset
accusative nom. normitus normitukset
gen. normituksen
genitive normituksen normitusten
normituksien
partitive normitusta normituksia
inessive normituksessa normituksissa
elative normituksesta normituksista
illative normitukseen normituksiin
adessive normituksella normituksilla
ablative normitukselta normituksilta
allative normitukselle normituksille
essive normituksena normituksina
translative normitukseksi normituksiksi
instructive normituksin
abessive normituksetta normituksitta
comitative normituksineen