oblaatti

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Cognate of Russian облатка (oblatka), German Oblate, Swedish oblat.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈo̞blɑːt̪ːi]
  • Hyphenation: ob‧laat‧ti

Noun[edit]

oblaatti

  1. (Christianity, archaic) A wafer.

Declension[edit]

Inflection of oblaatti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative oblaatti oblaatit
genitive oblaatin oblaattien
partitive oblaattia oblaatteja
illative oblaattiin oblaatteihin
singular plural
nominative oblaatti oblaatit
accusative nom. oblaatti oblaatit
gen. oblaatin
genitive oblaatin oblaattien
partitive oblaattia oblaatteja
inessive oblaatissa oblaateissa
elative oblaatista oblaateista
illative oblaattiin oblaatteihin
adessive oblaatilla oblaateilla
ablative oblaatilta oblaateilta
allative oblaatille oblaateille
essive oblaattina oblaatteina
translative oblaatiksi oblaateiksi
instructive oblaatein
abessive oblaatitta oblaateitta
comitative oblaatteineen

Synonyms[edit]