ojitus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ojittaa +‎ -us

Noun[edit]

ojitus

  1. ditching, trenching, draining

Declension[edit]

Inflection of ojitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative ojitus ojitukset
genitive ojituksen ojitusten
ojituksien
partitive ojitusta ojituksia
illative ojitukseen ojituksiin
singular plural
nominative ojitus ojitukset
accusative nom.? ojitus ojitukset
gen. ojituksen
genitive ojituksen ojitusten
ojituksien
partitive ojitusta ojituksia
inessive ojituksessa ojituksissa
elative ojituksesta ojituksista
illative ojitukseen ojituksiin
adessive ojituksella ojituksilla
ablative ojitukselta ojituksilta
allative ojitukselleˣ ojituksilleˣ
essive ojituksena ojituksina
translative ojitukseksi ojituksiksi
instructive ojituksin
abessive ojituksetta ojituksitta
comitative ojituksineen

Anagrams[edit]