oksennus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From oksentaa +‎ -us; cognate of Estonian oksendus.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ok‧sen‧nus
  • IPA(key): /ˈoksenːus/

Noun[edit]

oksennus

  1. vomit

Declension[edit]

Inflection of oksennus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative oksennus oksennukset
genitive oksennuksen oksennusten
oksennuksien
partitive oksennusta oksennuksia
illative oksennukseen oksennuksiin
singular plural
nominative oksennus oksennukset
accusative nom.? oksennus oksennukset
gen. oksennuksen
genitive oksennuksen oksennusten
oksennuksien
partitive oksennusta oksennuksia
inessive oksennuksessa oksennuksissa
elative oksennuksesta oksennuksista
illative oksennukseen oksennuksiin
adessive oksennuksella oksennuksilla
ablative oksennukselta oksennuksilta
allative oksennukselleˣ oksennuksilleˣ
essive oksennuksena oksennuksina
translative oksennukseksi oksennuksiksi
instructive oksennuksin
abessive oksennuksetta oksennuksitta
comitative oksennuksineen