olemattomuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

olematon +‎ -uus

Noun[edit]

olemattomuus

  1. nothingness

Declension[edit]

Inflection of olemattomuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative olemattomuus olemattomuudet
genitive olemattomuuden olemattomuuksien
partitive olemattomuutta olemattomuuksia
illative olemattomuuteen olemattomuuksiin
singular plural
nominative olemattomuus olemattomuudet
accusative nom. olemattomuus olemattomuudet
gen. olemattomuuden
genitive olemattomuuden olemattomuuksien
partitive olemattomuutta olemattomuuksia
inessive olemattomuudessa olemattomuuksissa
elative olemattomuudesta olemattomuuksista
illative olemattomuuteen olemattomuuksiin
adessive olemattomuudella olemattomuuksilla
ablative olemattomuudelta olemattomuuksilta
allative olemattomuudelle olemattomuuksille
essive olemattomuutena olemattomuuksina
translative olemattomuudeksi olemattomuuksiksi
instructive olemattomuuksin
abessive olemattomuudetta olemattomuuksitta
comitative olemattomuuksineen
Possessive forms of olemattomuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person olemattomuuteni olemattomuutemme
2nd person olemattomuutesi olemattomuutenne
3rd person olemattomuutensa