ominaispiirre

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ominais +‎ piirre

Noun[edit]

ominaispiirre

  1. characteristic, quality, idiosyncrasy, peculiarity (differentiating property or attribute)

Declension[edit]

Inflection of ominaispiirre (Kotus type 48/hame, rt-rr gradation)
nominative ominaispiirre ominaispiirteet
genitive ominaispiirteen ominaispiirteiden
ominaispiirteitten
partitive ominaispiirrettä ominaispiirteitä
illative ominaispiirteeseen ominaispiirteisiin
ominaispiirteihin
singular plural
nominative ominaispiirre ominaispiirteet
accusative nom. ominaispiirre ominaispiirteet
gen. ominaispiirteen
genitive ominaispiirteen ominaispiirteiden
ominaispiirteitten
partitive ominaispiirrettä ominaispiirteitä
inessive ominaispiirteessä ominaispiirteissä
elative ominaispiirteestä ominaispiirteistä
illative ominaispiirteeseen ominaispiirteisiin
ominaispiirteihin
adessive ominaispiirteellä ominaispiirteillä
ablative ominaispiirteeltä ominaispiirteiltä
allative ominaispiirteelle ominaispiirteille
essive ominaispiirteenä ominaispiirteinä
translative ominaispiirteeksi ominaispiirteiksi
instructive ominaispiirtein
abessive ominaispiirteettä ominaispiirteittä
comitative ominaispiirteineen
Possessive forms of ominaispiirre (type hame)
possessor singular plural
1st person ominaispiirteeni ominaispiirteemme
2nd person ominaispiirteesi ominaispiirteenne
3rd person ominaispiirteensä