onnettomuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

onneton +‎ -uus

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈonːetːomuːs/, [ˈo̞nːe̞t̪ˌt̪o̞muːs̠]
  • Rhymes: -omuːs
  • Syllabification: on‧net‧to‧muus

Noun[edit]

onnettomuus

  1. accident (unexpected event with negative consequences)
  2. misfortune
  3. unhappiness, miserableness, wretchedness

Declension[edit]

Inflection of onnettomuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative onnettomuus onnettomuudet
genitive onnettomuuden onnettomuuksien
partitive onnettomuutta onnettomuuksia
illative onnettomuuteen onnettomuuksiin
singular plural
nominative onnettomuus onnettomuudet
accusative nom. onnettomuus onnettomuudet
gen. onnettomuuden
genitive onnettomuuden onnettomuuksien
partitive onnettomuutta onnettomuuksia
inessive onnettomuudessa onnettomuuksissa
elative onnettomuudesta onnettomuuksista
illative onnettomuuteen onnettomuuksiin
adessive onnettomuudella onnettomuuksilla
ablative onnettomuudelta onnettomuuksilta
allative onnettomuudelle onnettomuuksille
essive onnettomuutena onnettomuuksina
translative onnettomuudeksi onnettomuuksiksi
instructive onnettomuuksin
abessive onnettomuudetta onnettomuuksitta
comitative onnettomuuksineen
Possessive forms of onnettomuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person onnettomuuteni onnettomuutemme
2nd person onnettomuutesi onnettomuutenne
3rd person onnettomuutensa