osatotuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

osa- +‎ totuus

Noun[edit]

osatotuus

  1. Some of the facts; partial truth.

Declension[edit]

Inflection of osatotuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative osatotuus osatotuudet
genitive osatotuuden osatotuuksien
partitive osatotuutta osatotuuksia
illative osatotuuteen osatotuuksiin
singular plural
nominative osatotuus osatotuudet
accusative nom.? osatotuus osatotuudet
gen. osatotuuden
genitive osatotuuden osatotuuksien
partitive osatotuutta osatotuuksia
inessive osatotuudessa osatotuuksissa
elative osatotuudesta osatotuuksista
illative osatotuuteen osatotuuksiin
adessive osatotuudella osatotuuksilla
ablative osatotuudelta osatotuuksilta
allative osatotuudelle osatotuuksille
essive osatotuutena osatotuuksina
translative osatotuudeksi osatotuuksiksi
instructive osatotuuksin
abessive osatotuudetta osatotuuksitta
comitative osatotuuksineen