Jump to content

pakollinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

pakko +‎ -llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈpɑkolːinen/, [ˈpɑ̝ko̞lˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): pa‧kol‧li‧nen

Adjective

[edit]

pakollinen (comparative pakollisempi, superlative pakollisin)

  1. compulsory, mandatory, obligatory
  2. (education) must-learn

Declension

[edit]
Inflection of pakollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative pakollinen pakolliset
genitive pakollisen pakollisten
pakollisien
partitive pakollista pakollisia
illative pakolliseen pakollisiin
singular plural
nominative pakollinen pakolliset
accusative nom. pakollinen pakolliset
gen. pakollisen
genitive pakollisen pakollisten
pakollisien
partitive pakollista pakollisia
inessive pakollisessa pakollisissa
elative pakollisesta pakollisista
illative pakolliseen pakollisiin
adessive pakollisella pakollisilla
ablative pakolliselta pakollisilta
allative pakolliselle pakollisille
essive pakollisena pakollisina
translative pakolliseksi pakollisiksi
abessive pakollisetta pakollisitta
instructive pakollisin
comitative pakollisine
Possessive forms of pakollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]