pidätin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

pidät- +‎ -in

Noun[edit]

pidätin

  1. clog, stop

Declension[edit]

Inflection of pidätin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative pidätin pidättimet
genitive pidättimen pidättimien
pidätinten
partitive pidätintä pidättimiä
illative pidättimeen pidättimiin
singular plural
nominative pidätin pidättimet
accusative nom. pidätin pidättimet
gen. pidättimen
genitive pidättimen pidättimien
pidätinten
partitive pidätintä pidättimiä
inessive pidättimessä pidättimissä
elative pidättimestä pidättimistä
illative pidättimeen pidättimiin
adessive pidättimellä pidättimillä
ablative pidättimeltä pidättimiltä
allative pidättimelle pidättimille
essive pidättimenä pidättiminä
translative pidättimeksi pidättimiksi
instructive pidättimin
abessive pidättimettä pidättimittä
comitative pidättimineen

Verb[edit]

pidätin

  1. First-person singular indicative past form of pidättää.