pihinä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb pihistä

Noun[edit]

pihinä

  1. A wheeze (piping or whistling sound caused by difficult respiration).

Declension[edit]

Inflection of pihinä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative pihinä pihinät
genitive pihinän pihinöiden
pihinöitten
partitive pihinää pihinöitä
illative pihinään pihinöihin
singular plural
nominative pihinä pihinät
accusative nom. pihinä pihinät
gen. pihinän
genitive pihinän pihinöiden
pihinöitten
pihinäinrare
partitive pihinää pihinöitä
inessive pihinässä pihinöissä
elative pihinästä pihinöistä
illative pihinään pihinöihin
adessive pihinällä pihinöillä
ablative pihinältä pihinöiltä
allative pihinälle pihinöille
essive pihinänä pihinöinä
translative pihinäksi pihinöiksi
instructive pihinöin
abessive pihinättä pihinöittä
comitative pihinöineen

Anagrams[edit]