poikkeustilanne

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

poikkeus (exception) +‎ tilanne (situation)

Noun[edit]

poikkeustilanne

  1. exceptional situation (any out-of-ordinary situation, especially one in which exception from established practices or rules is justified)

Declension[edit]

Inflection of poikkeustilanne (Kotus type 48/hame, nt-nn gradation)
nominative poikkeustilanne poikkeustilanteet
genitive poikkeustilanteen poikkeustilanteiden
poikkeustilanteitten
partitive poikkeustilannetta poikkeustilanteita
illative poikkeustilanteeseen poikkeustilanteisiin
poikkeustilanteihin
singular plural
nominative poikkeustilanne poikkeustilanteet
accusative nom. poikkeustilanne poikkeustilanteet
gen. poikkeustilanteen
genitive poikkeustilanteen poikkeustilanteiden
poikkeustilanteitten
partitive poikkeustilannetta poikkeustilanteita
inessive poikkeustilanteessa poikkeustilanteissa
elative poikkeustilanteesta poikkeustilanteista
illative poikkeustilanteeseen poikkeustilanteisiin
poikkeustilanteihin
adessive poikkeustilanteella poikkeustilanteilla
ablative poikkeustilanteelta poikkeustilanteilta
allative poikkeustilanteelle poikkeustilanteille
essive poikkeustilanteena poikkeustilanteina
translative poikkeustilanteeksi poikkeustilanteiksi
instructive poikkeustilantein
abessive poikkeustilanteetta poikkeustilanteitta
comitative poikkeustilanteineen

Related terms[edit]

See also[edit]