poikkeutin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

poikkeuttaa +‎ -in

Noun[edit]

poikkeutin

  1. deflector

Declension[edit]

Inflection of poikkeutin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative poikkeutin poikkeuttimet
genitive poikkeuttimen poikkeuttimien
poikkeutinten
partitive poikkeutinta poikkeuttimia
illative poikkeuttimeen poikkeuttimiin
singular plural
nominative poikkeutin poikkeuttimet
accusative nom.? poikkeutin poikkeuttimet
gen. poikkeuttimen
genitive poikkeuttimen poikkeuttimien
poikkeutinten
partitive poikkeutinta poikkeuttimia
inessive poikkeuttimessa poikkeuttimissa
elative poikkeuttimesta poikkeuttimista
illative poikkeuttimeen poikkeuttimiin
adessive poikkeuttimella poikkeuttimilla
ablative poikkeuttimelta poikkeuttimilta
allative poikkeuttimelleˣ poikkeuttimilleˣ
essive poikkeuttimena poikkeuttimina
translative poikkeuttimeksi poikkeuttimiksi
instructive poikkeuttimin
abessive poikkeuttimetta poikkeuttimitta
comitative poikkeuttimineen