puhetaito

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

puhe ‎(speech) +‎ taito ‎(art)

Noun[edit]

puhetaito

  1. rhetoric

Declension[edit]

Inflection of puhetaito (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative puhetaito puhetaidot
genitive puhetaidon puhetaitojen
partitive puhetaitoa puhetaitoja
illative puhetaitoon puhetaitoihin
singular plural
nominative puhetaito puhetaidot
accusative nom. puhetaito puhetaidot
gen. puhetaidon
genitive puhetaidon puhetaitojen
partitive puhetaitoa puhetaitoja
inessive puhetaidossa puhetaidoissa
elative puhetaidosta puhetaidoista
illative puhetaitoon puhetaitoihin
adessive puhetaidolla puhetaidoilla
ablative puhetaidolta puhetaidoilta
allative puhetaidolle puhetaidoille
essive puhetaitona puhetaitoina
translative puhetaidoksi puhetaidoiksi
instructive puhetaidoin
abessive puhetaidotta puhetaidoitta
comitative puhetaitoineen

Synonyms[edit]