puuttuminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

puuttua +‎ -minen

Noun[edit]

puuttuminen

  1. lack

Declension[edit]

Inflection of puuttuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative puuttuminen puuttumiset
genitive puuttumisen puuttumisten
puuttumisien
partitive puuttumista puuttumisia
illative puuttumiseen puuttumisiin
singular plural
nominative puuttuminen puuttumiset
accusative nom. puuttuminen puuttumiset
gen. puuttumisen
genitive puuttumisen puuttumisten
puuttumisien
partitive puuttumista puuttumisia
inessive puuttumisessa puuttumisissa
elative puuttumisesta puuttumisista
illative puuttumiseen puuttumisiin
adessive puuttumisella puuttumisilla
ablative puuttumiselta puuttumisilta
allative puuttumiselle puuttumisille
essive puuttumisena puuttumisina
translative puuttumiseksi puuttumisiksi
instructive puuttumisin
abessive puuttumisetta puuttumisitta
comitative puuttumisineen