rei'itin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

rei'ittää +‎ -in

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: rei‧i‧tin
  • IPA(key): /ˈre̞ijit̪in/

Noun[edit]

rei'itin

  1. hole punch

Declension[edit]

Inflection of rei'itin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative rei'itin rei'ittimet
genitive rei'ittimen rei'ittimien
rei'itinten
partitive rei'itintä rei'ittimiä
illative rei'ittimeen rei'ittimiin
singular plural
nominative rei'itin rei'ittimet
accusative nom. rei'itin rei'ittimet
gen. rei'ittimen
genitive rei'ittimen rei'ittimien
rei'itinten
partitive rei'itintä rei'ittimiä
inessive rei'ittimessä rei'ittimissä
elative rei'ittimestä rei'ittimistä
illative rei'ittimeen rei'ittimiin
adessive rei'ittimellä rei'ittimillä
ablative rei'ittimeltä rei'ittimiltä
allative rei'ittimelle rei'ittimille
essive rei'ittimenä rei'ittiminä
translative rei'ittimeksi rei'ittimiksi
instructive rei'ittimin
abessive rei'ittimettä rei'ittimittä
comitative rei'ittimineen

Verb[edit]

rei'itin

  1. First-person singular indicative past form of rei'ittää.