retkikunta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

retki +‎ kunta

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈretkiˌkuntɑ/, [ˈre̞t̪kiˌkun̪t̪ɑ]
  • Rhymes: -untɑ
  • Syllabification: ret‧ki‧kun‧ta

Noun[edit]

retkikunta

  1. expedition (body of people)

Declension[edit]

Inflection of retkikunta (Kotus type 10/koira, nt-nn gradation)
nominative retkikunta retkikunnat
genitive retkikunnan retkikuntien
partitive retkikuntaa retkikuntia
illative retkikuntaan retkikuntiin
singular plural
nominative retkikunta retkikunnat
accusative nom. retkikunta retkikunnat
gen. retkikunnan
genitive retkikunnan retkikuntien
retkikuntainrare
partitive retkikuntaa retkikuntia
inessive retkikunnassa retkikunnissa
elative retkikunnasta retkikunnista
illative retkikuntaan retkikuntiin
adessive retkikunnalla retkikunnilla
ablative retkikunnalta retkikunnilta
allative retkikunnalle retkikunnille
essive retkikuntana retkikuntina
translative retkikunnaksi retkikunniksi
instructive retkikunnin
abessive retkikunnatta retkikunnitta
comitative retkikuntineen
Possessive forms of retkikunta (type koira)
possessor singular plural
1st person retkikuntani retkikuntamme
2nd person retkikuntasi retkikuntanne
3rd person retkikuntansa