riehakoida

Finnish

Etymology

riehakka +‎ -oida

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrie̯hɑkoi̯dɑˣ/, [ˈrie̞̯ɦɑ̝ˌko̞i̯dɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oidɑ
• Syllabification^(key): rie‧ha‧koi‧da

Verb

riehakoida

1. (intransitive) to act boisterous

Conjugation

Inflection of riehakoida (Kotus type 68/tupakoida, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riehakoin riehakoitsen	en riehakoi en riehakoitse	1st sing.	olen riehakoinut	en ole riehakoinut
2nd sing.		riehakoit riehakoitset	et riehakoi et riehakoitse	2nd sing.	olet riehakoinut	et ole riehakoinut
3rd sing.		riehakoi riehakoitsee	ei riehakoi ei riehakoitse	3rd sing.	on riehakoinut	ei ole riehakoinut
1st plur.		riehakoimme riehakoitsemme	emme riehakoi emme riehakoitse	1st plur.	olemme riehakoineet	emme ole riehakoineet
2nd plur.		riehakoitte riehakoitsette	ette riehakoi ette riehakoitse	2nd plur.	olette riehakoineet	ette ole riehakoineet
3rd plur.		riehakoivat riehakoitsevat	eivät riehakoi eivät riehakoitse	3rd plur.	ovat riehakoineet	eivät ole riehakoineet
passive		riehakoidaan	ei riehakoida	passive	on riehakoitu	ei ole riehakoitu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riehakoin riehakoitsin	en riehakoinut	1st sing.	olin riehakoinut	en ollut riehakoinut
2nd sing.		riehakoit riehakoitsit	et riehakoinut	2nd sing.	olit riehakoinut	et ollut riehakoinut
3rd sing.		riehakoi riehakoitsi	ei riehakoinut	3rd sing.	oli riehakoinut	ei ollut riehakoinut
1st plur.		riehakoimme riehakoitsimme	emme riehakoineet	1st plur.	olimme riehakoineet	emme olleet riehakoineet
2nd plur.		riehakoitte riehakoitsitte	ette riehakoineet	2nd plur.	olitte riehakoineet	ette olleet riehakoineet
3rd plur.		riehakoivat riehakoitsivat	eivät riehakoineet	3rd plur.	olivat riehakoineet	eivät olleet riehakoineet
passive		riehakoitiin	ei riehakoitu	passive	oli riehakoitu	ei ollut riehakoitu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riehakoisin riehakoitsisin	en riehakoisi en riehakoitsisi	1st sing.	olisin riehakoinut	en olisi riehakoinut
2nd sing.		riehakoisit riehakoitsisit	et riehakoisi et riehakoitsisi	2nd sing.	olisit riehakoinut	et olisi riehakoinut
3rd sing.		riehakoisi riehakoitsisi	ei riehakoisi ei riehakoitsisi	3rd sing.	olisi riehakoinut	ei olisi riehakoinut
1st plur.		riehakoisimme riehakoitsisimme	emme riehakoisi emme riehakoitsisi	1st plur.	olisimme riehakoineet	emme olisi riehakoineet
2nd plur.		riehakoisitte riehakoitsisitte	ette riehakoisi ette riehakoitsisi	2nd plur.	olisitte riehakoineet	ette olisi riehakoineet
3rd plur.		riehakoisivat riehakoitsisivat	eivät riehakoisi eivät riehakoitsisi	3rd plur.	olisivat riehakoineet	eivät olisi riehakoineet
passive		riehakoitaisiin	ei riehakoitaisi	passive	olisi riehakoitu	ei olisi riehakoitu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		riehakoi riehakoitse	älä riehakoi älä riehakoitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		riehakoikoon	älköön riehakoiko	3rd sing.	olkoon riehakoinut	älköön olko riehakoinut
1st plur.		riehakoikaamme	älkäämme riehakoiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		riehakoikaa	älkää riehakoiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		riehakoikoot	älkööt riehakoiko	3rd plur.	olkoot riehakoineet	älkööt olko riehakoineet
passive		riehakoitakoon	älköön riehakoitako	passive	olkoon riehakoitu	älköön olko riehakoitu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riehakoinen	en riehakoine	1st sing.	lienen riehakoinut	en liene riehakoinut
2nd sing.		riehakoinet	et riehakoine	2nd sing.	lienet riehakoinut	et liene riehakoinut
3rd sing.		riehakoinee	ei riehakoine	3rd sing.	lienee riehakoinut	ei liene riehakoinut
1st plur.		riehakoinemme	emme riehakoine	1st plur.	lienemme riehakoineet	emme liene riehakoineet
2nd plur.		riehakoinette	ette riehakoine	2nd plur.	lienette riehakoineet	ette liene riehakoineet
3rd plur.		riehakoinevat	eivät riehakoine	3rd plur.	lienevät riehakoineet	eivät liene riehakoineet
passive		riehakoitaneen	ei riehakoitane	passive	lienee riehakoitu	ei liene riehakoitu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		riehakoida		present	riehakoiva riehakoitseva	riehakoitava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riehakoidakseni riehakoidaksemme 2nd riehakoidaksesi riehakoidaksenne 3rd riehakoidakseen riehakoidaksensa		past	riehakoinut	riehakoitu
2nd	inessive2	riehakoidessa	riehakoitaessa	agent3	riehakoima riehakoitsema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st riehakoidessani riehakoidessamme 2nd riehakoidessasi riehakoidessanne 3rd riehakoidessaan riehakoidessansa		negative	riehakoimaton riehakoitsematon
	instructive	riehakoiden	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	riehakoimassa riehakoitsemassa	—
	elative	riehakoimasta riehakoitsemasta	—
	illative	riehakoimaan riehakoitsemaan	—
	adessive	riehakoimalla riehakoitsemalla	—
	abessive	riehakoimatta riehakoitsematta	—
	instructive	riehakoiman riehakoitseman	riehakoitaman
4th4	verbal noun	riehakoiminen riehakoitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riehakoimaisillani riehakoimaisillamme 2nd riehakoimaisillasi riehakoimaisillanne 3rd riehakoimaisillaan riehakoimaisillansa Possessive forms Person sing. plur. 1st riehakoitsemaisillani riehakoitsemaisillamme 2nd riehakoitsemaisillasi riehakoitsemaisillanne 3rd riehakoitsemaisillaan riehakoitsemaisillansa