riimitön

Finnish

Etymology

riimi +‎ -tön

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriːmitøn/, [ˈriːmit̪ø̞n]
• Rhymes: -iːmitøn
• Syllabification^(key): rii‧mi‧tön

Adjective

riimitön

1. rhymeless, unrhymed

Declension

Inflection of riimitön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		riimitön	riimittömät
genitive		riimittömän	riimittömien
partitive		riimitöntä	riimittömiä
illative		riimittömään	riimittömiin
		singular	plural
nominative		riimitön	riimittömät
accusative	nom.	riimitön	riimittömät
	gen.	riimittömän
genitive		riimittömän	riimittömien riimitönten rare
partitive		riimitöntä	riimittömiä
inessive		riimittömässä	riimittömissä
elative		riimittömästä	riimittömistä
illative		riimittömään	riimittömiin
adessive		riimittömällä	riimittömillä
ablative		riimittömältä	riimittömiltä
allative		riimittömälle	riimittömille
essive		riimittömänä	riimittöminä
translative		riimittömäksi	riimittömiksi
abessive		riimittömättä	riimittömittä
instructive		—	riimittömin
comitative		—	riimittömine

Possessive forms of riimitön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative riimittömäni riimittömäni accusative nom. riimittömäni riimittömäni gen. riimittömäni genitive riimittömäni riimittömieni riimitönteni rare partitive riimitöntäni riimittömiäni inessive riimittömässäni riimittömissäni elative riimittömästäni riimittömistäni illative riimittömääni riimittömiini adessive riimittömälläni riimittömilläni ablative riimittömältäni riimittömiltäni allative riimittömälleni riimittömilleni essive riimittömänäni riimittöminäni translative riimittömäkseni riimittömikseni abessive riimittömättäni riimittömittäni instructive — — comitative — riimittömineni second-person singular possessor singular plural nominative riimittömäsi riimittömäsi accusative nom. riimittömäsi riimittömäsi gen. riimittömäsi genitive riimittömäsi riimittömiesi riimitöntesi rare partitive riimitöntäsi riimittömiäsi inessive riimittömässäsi riimittömissäsi elative riimittömästäsi riimittömistäsi illative riimittömääsi riimittömiisi adessive riimittömälläsi riimittömilläsi ablative riimittömältäsi riimittömiltäsi allative riimittömällesi riimittömillesi essive riimittömänäsi riimittöminäsi translative riimittömäksesi riimittömiksesi abessive riimittömättäsi riimittömittäsi instructive — — comitative — riimittöminesi first-person plural possessor singular plural nominative riimittömämme riimittömämme accusative nom. riimittömämme riimittömämme gen. riimittömämme genitive riimittömämme riimittömiemme riimitöntemme rare partitive riimitöntämme riimittömiämme inessive riimittömässämme riimittömissämme elative riimittömästämme riimittömistämme illative riimittömäämme riimittömiimme adessive riimittömällämme riimittömillämme ablative riimittömältämme riimittömiltämme allative riimittömällemme riimittömillemme essive riimittömänämme riimittöminämme translative riimittömäksemme riimittömiksemme abessive riimittömättämme riimittömittämme instructive — — comitative — riimittöminemme second-person plural possessor singular plural nominative riimittömänne riimittömänne accusative nom. riimittömänne riimittömänne gen. riimittömänne genitive riimittömänne riimittömienne riimitöntenne rare partitive riimitöntänne riimittömiänne inessive riimittömässänne riimittömissänne elative riimittömästänne riimittömistänne illative riimittömäänne riimittömiinne adessive riimittömällänne riimittömillänne ablative riimittömältänne riimittömiltänne allative riimittömällenne riimittömillenne essive riimittömänänne riimittöminänne translative riimittömäksenne riimittömiksenne abessive riimittömättänne riimittömittänne instructive — — comitative — riimittöminenne third-person possessor singular plural nominative riimittömänsä riimittömänsä accusative nom. riimittömänsä riimittömänsä gen. riimittömänsä genitive riimittömänsä riimittömiensä riimitöntensä rare partitive riimitöntään riimitöntänsä riimittömiään riimittömiänsä inessive riimittömässään riimittömässänsä riimittömissään riimittömissänsä elative riimittömästään riimittömästänsä riimittömistään riimittömistänsä illative riimittömäänsä riimittömiinsä adessive riimittömällään riimittömällänsä riimittömillään riimittömillänsä ablative riimittömältään riimittömältänsä riimittömiltään riimittömiltänsä allative riimittömälleen riimittömällensä riimittömilleen riimittömillensä essive riimittömänään riimittömänänsä riimittöminään riimittöminänsä translative riimittömäkseen riimittömäksensä riimittömikseen riimittömiksensä abessive riimittömättään riimittömättänsä riimittömittään riimittömittänsä instructive — — comitative — riimittömineen riimittöminensä

Derived terms

• riimittömyys

Further reading

• “riimitön”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03