riippumaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

< riippua (to depend)

Adjective[edit]

riippumaton  (comparative riippumattomampi, superlative riippumattomin)

  1. independent
Declension[edit]
Inflection of riippumaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative riippumaton riippumattomat
genitive riippumattoman riippumattomien
partitive riippumatonta riippumattomia
illative riippumattomaan riippumattomiin
singular plural
nominative riippumaton riippumattomat
accusative nom.? riippumaton riippumattomat
gen. riippumattoman
genitive riippumattoman riippumattomien
riippumatontenrare
partitive riippumatonta riippumattomia
inessive riippumattomassa riippumattomissa
elative riippumattomasta riippumattomista
illative riippumattomaan riippumattomiin
adessive riippumattomalla riippumattomilla
ablative riippumattomalta riippumattomilta
allative riippumattomalleˣ riippumattomilleˣ
essive riippumattomana riippumattomina
translative riippumattomaksi riippumattomiksi
instructive riippumattomin
abessive riippumattomatta riippumattomitta
comitative riippumattomine

Verb[edit]

riippumaton

  1. Negative participle of riippua.

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

riippumaton

  1. Genitive singular form of riippumatto.