riitti

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈriːtːi/, [ˈriːt̪ːi]
  • Hyphenation: riit‧ti
  • Rhymes: -iːtːi

Etymology 1[edit]

Noun[edit]

riitti

  1. A rite.
Declension[edit]
Inflection of riitti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative riitti riitit
genitive riitin riittien
partitive riittiä riittejä
illative riittiin riitteihin
singular plural
nominative riitti riitit
accusative nom. riitti riitit
gen. riitin
genitive riitin riittien
partitive riittiä riittejä
inessive riitissä riiteissä
elative riitistä riiteistä
illative riittiin riitteihin
adessive riitillä riiteillä
ablative riitiltä riiteiltä
allative riitille riiteille
essive riittinä riitteinä
translative riitiksi riiteiksi
instructive riitein
abessive riitittä riiteittä
comitative riitteineen
Possessive forms of riitti (type risti)
possessor singular plural
1st person riittini riittimme
2nd person riittisi riittinne
3rd person riittinsä

Etymology 2[edit]

Verb[edit]

riitti

  1. Third-person singular indicative past form of riittää.