rikkinäisyys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

rikkinäinen +‎ -yys

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈrikːinæi̯syːs/, [ˈrikːiˌnæi̯s̠yːs̠]
  • Rhymes: -æisyːs
  • Syllabification: rik‧ki‧näi‧syys

Noun[edit]

rikkinäisyys

  1. brokenness

Declension[edit]

Inflection of rikkinäisyys (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative rikkinäisyys rikkinäisyydet
genitive rikkinäisyyden rikkinäisyyksien
partitive rikkinäisyyttä rikkinäisyyksiä
illative rikkinäisyyteen rikkinäisyyksiin
singular plural
nominative rikkinäisyys rikkinäisyydet
accusative nom. rikkinäisyys rikkinäisyydet
gen. rikkinäisyyden
genitive rikkinäisyyden rikkinäisyyksien
partitive rikkinäisyyttä rikkinäisyyksiä
inessive rikkinäisyydessä rikkinäisyyksissä
elative rikkinäisyydestä rikkinäisyyksistä
illative rikkinäisyyteen rikkinäisyyksiin
adessive rikkinäisyydellä rikkinäisyyksillä
ablative rikkinäisyydeltä rikkinäisyyksiltä
allative rikkinäisyydelle rikkinäisyyksille
essive rikkinäisyytenä rikkinäisyyksinä
translative rikkinäisyydeksi rikkinäisyyksiksi
instructive rikkinäisyyksin
abessive rikkinäisyydettä rikkinäisyyksittä
comitative rikkinäisyyksineen
Possessive forms of rikkinäisyys (type kalleus)
possessor singular plural
1st person rikkinäisyyteni rikkinäisyytemme
2nd person rikkinäisyytesi rikkinäisyytenne
3rd person rikkinäisyytensä