rikkomus

Finnish

Etymology

rikkoa (“to break, violate, offend”) +‎ -mus

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikːomus/, [ˈrikːo̞mus̠]
• Rhymes: -ikːomus
• Syllabification^(key): rik‧ko‧mus
• Hyphenation^(key): rik‧ko‧mus

Noun

rikkomus

1. breach, transgression, infraction, misdemeanor (violation of a law, command or duty that is lesser than a crime)
2. wrongdoing (violation of standards of behavior)

Declension

Inflection of rikkomus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		rikkomus	rikkomukset
genitive		rikkomuksen	rikkomusten rikkomuksien
partitive		rikkomusta	rikkomuksia
illative		rikkomukseen	rikkomuksiin
		singular	plural
nominative		rikkomus	rikkomukset
accusative	nom.	rikkomus	rikkomukset
	gen.	rikkomuksen
genitive		rikkomuksen	rikkomusten rikkomuksien
partitive		rikkomusta	rikkomuksia
inessive		rikkomuksessa	rikkomuksissa
elative		rikkomuksesta	rikkomuksista
illative		rikkomukseen	rikkomuksiin
adessive		rikkomuksella	rikkomuksilla
ablative		rikkomukselta	rikkomuksilta
allative		rikkomukselle	rikkomuksille
essive		rikkomuksena	rikkomuksina
translative		rikkomukseksi	rikkomuksiksi
abessive		rikkomuksetta	rikkomuksitta
instructive		—	rikkomuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of rikkomus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rikkomukseni rikkomukseni accusative nom. rikkomukseni rikkomukseni gen. rikkomukseni genitive rikkomukseni rikkomusteni rikkomuksieni partitive rikkomustani rikkomuksiani inessive rikkomuksessani rikkomuksissani elative rikkomuksestani rikkomuksistani illative rikkomukseeni rikkomuksiini adessive rikkomuksellani rikkomuksillani ablative rikkomukseltani rikkomuksiltani allative rikkomukselleni rikkomuksilleni essive rikkomuksenani rikkomuksinani translative rikkomuksekseni rikkomuksikseni abessive rikkomuksettani rikkomuksittani instructive — — comitative — rikkomuksineni second-person singular possessor singular plural nominative rikkomuksesi rikkomuksesi accusative nom. rikkomuksesi rikkomuksesi gen. rikkomuksesi genitive rikkomuksesi rikkomustesi rikkomuksiesi partitive rikkomustasi rikkomuksiasi inessive rikkomuksessasi rikkomuksissasi elative rikkomuksestasi rikkomuksistasi illative rikkomukseesi rikkomuksiisi adessive rikkomuksellasi rikkomuksillasi ablative rikkomukseltasi rikkomuksiltasi allative rikkomuksellesi rikkomuksillesi essive rikkomuksenasi rikkomuksinasi translative rikkomukseksesi rikkomuksiksesi abessive rikkomuksettasi rikkomuksittasi instructive — — comitative — rikkomuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative rikkomuksemme rikkomuksemme accusative nom. rikkomuksemme rikkomuksemme gen. rikkomuksemme genitive rikkomuksemme rikkomustemme rikkomuksiemme partitive rikkomustamme rikkomuksiamme inessive rikkomuksessamme rikkomuksissamme elative rikkomuksestamme rikkomuksistamme illative rikkomukseemme rikkomuksiimme adessive rikkomuksellamme rikkomuksillamme ablative rikkomukseltamme rikkomuksiltamme allative rikkomuksellemme rikkomuksillemme essive rikkomuksenamme rikkomuksinamme translative rikkomukseksemme rikkomuksiksemme abessive rikkomuksettamme rikkomuksittamme instructive — — comitative — rikkomuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative rikkomuksenne rikkomuksenne accusative nom. rikkomuksenne rikkomuksenne gen. rikkomuksenne genitive rikkomuksenne rikkomustenne rikkomuksienne partitive rikkomustanne rikkomuksianne inessive rikkomuksessanne rikkomuksissanne elative rikkomuksestanne rikkomuksistanne illative rikkomukseenne rikkomuksiinne adessive rikkomuksellanne rikkomuksillanne ablative rikkomukseltanne rikkomuksiltanne allative rikkomuksellenne rikkomuksillenne essive rikkomuksenanne rikkomuksinanne translative rikkomukseksenne rikkomuksiksenne abessive rikkomuksettanne rikkomuksittanne instructive — — comitative — rikkomuksinenne third-person possessor singular plural nominative rikkomuksensa rikkomuksensa accusative nom. rikkomuksensa rikkomuksensa gen. rikkomuksensa genitive rikkomuksensa rikkomustensa rikkomuksiensa partitive rikkomustaan rikkomustansa rikkomuksiaan rikkomuksiansa inessive rikkomuksessaan rikkomuksessansa rikkomuksissaan rikkomuksissansa elative rikkomuksestaan rikkomuksestansa rikkomuksistaan rikkomuksistansa illative rikkomukseensa rikkomuksiinsa adessive rikkomuksellaan rikkomuksellansa rikkomuksillaan rikkomuksillansa ablative rikkomukseltaan rikkomukseltansa rikkomuksiltaan rikkomuksiltansa allative rikkomukselleen rikkomuksellensa rikkomuksilleen rikkomuksillensa essive rikkomuksenaan rikkomuksenansa rikkomuksinaan rikkomuksinansa translative rikkomuksekseen rikkomukseksensa rikkomuksikseen rikkomuksiksensa abessive rikkomuksettaan rikkomuksettansa rikkomuksittaan rikkomuksittansa instructive — — comitative — rikkomuksineen rikkomuksinensa

Synonyms

• (violation of law): rike

Derived terms

compounds

• askelrikkomus
• järjestysrikkomus
• jätehuoltorikkomus
• kilpailurikkomus
• lainrikkomus
• liikennerikkomus
• pikkurikkomus
• salassapitorikkomus
• sopimusrikkomus
• tekijänoikeusrikkomus
• ympäristörikkomus

Related terms

• rikos

See also

• pahanteko

Further reading

• “rikkomus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023