rutiini

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

Noun[edit]

rutiini

  1. routine
Declension[edit]
Inflection of rutiini (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative rutiini rutiinit
genitive rutiinin rutiinien
rutiineiden
rutiineitten
partitive rutiinia rutiineita
rutiineja
illative rutiiniin rutiineihin
singular plural
nominative rutiini rutiinit
accusative nom. rutiini rutiinit
gen. rutiinin
genitive rutiinin rutiinien
rutiineiden
rutiineitten
partitive rutiinia rutiineita
rutiineja
inessive rutiinissa rutiineissa
elative rutiinista rutiineista
illative rutiiniin rutiineihin
adessive rutiinilla rutiineilla
ablative rutiinilta rutiineilta
allative rutiinille rutiineille
essive rutiinina rutiineina
translative rutiiniksi rutiineiksi
instructive rutiinein
abessive rutiinitta rutiineitta
comitative rutiineineen

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

rutiini

  1. rutin
Declension[edit]
Inflection of rutiini (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative rutiini rutiinit
genitive rutiinin rutiinien
rutiineiden
rutiineitten
partitive rutiinia rutiineita
rutiineja
illative rutiiniin rutiineihin
singular plural
nominative rutiini rutiinit
accusative nom. rutiini rutiinit
gen. rutiinin
genitive rutiinin rutiinien
rutiineiden
rutiineitten
partitive rutiinia rutiineita
rutiineja
inessive rutiinissa rutiineissa
elative rutiinista rutiineista
illative rutiiniin rutiineihin
adessive rutiinilla rutiineilla
ablative rutiinilta rutiineilta
allative rutiinille rutiineille
essive rutiinina rutiineina
translative rutiiniksi rutiineiksi
instructive rutiinein
abessive rutiinitta rutiineitta
comitative rutiineineen