säännös

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

säätää(to stipulate) +‎ -ös

Noun[edit]

säännös

  1. sanction (law, treaty, or contract, or a clause within a law, treaty, or contract, specifying a penalty, or some coercive measure, intended to ensure compliance)
  2. regulation (law or administrative rule, issued by an organization, used to guide or prescribe the conduct of members of that organization)

Declension[edit]

Inflection of säännös (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative säännös säännökset
genitive säännöksen säännösten
säännöksien
partitive säännöstä säännöksiä
illative säännökseen säännöksiin
singular plural
nominative säännös säännökset
accusative nom. säännös säännökset
gen. säännöksen
genitive säännöksen säännösten
säännöksien
partitive säännöstä säännöksiä
inessive säännöksessä säännöksissä
elative säännöksestä säännöksistä
illative säännökseen säännöksiin
adessive säännöksellä säännöksillä
ablative säännökseltä säännöksiltä
allative säännökselle säännöksille
essive säännöksenä säännöksinä
translative säännökseksi säännöksiksi
instructive säännöksin
abessive säännöksettä säännöksittä
comitative säännöksineen

Synonyms[edit]