säännös

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

säätää (to stipulate) +‎ -ös

Noun[edit]

säännös

  1. (law) provision (clause in a statute providing for a particular matter; a specific rule that arises from the lexical content of a statute)

Declension[edit]

Inflection of säännös (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative säännös säännökset
genitive säännöksen säännösten
säännöksien
partitive säännöstä säännöksiä
illative säännökseen säännöksiin
singular plural
nominative säännös säännökset
accusative nom. säännös säännökset
gen. säännöksen
genitive säännöksen säännösten
säännöksien
partitive säännöstä säännöksiä
inessive säännöksessä säännöksissä
elative säännöksestä säännöksistä
illative säännökseen säännöksiin
adessive säännöksellä säännöksillä
ablative säännökseltä säännöksiltä
allative säännökselle säännöksille
essive säännöksenä säännöksinä
translative säännökseksi säännöksiksi
instructive säännöksin
abessive säännöksettä säännöksittä
comitative säännöksineen

Compounds[edit]