säkä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: saka, şaka, and šaka

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

Noun[edit]

säkä

  1. The withers (part of the back of a draft animal or horse that is the highest).
Declension[edit]
Inflection of säkä (Kotus type 10/koira, k- gradation)
nominative säkä säät
genitive sään säkien
partitive säkää säkiä
illative säkään säkiin
singular plural
nominative säkä säät
accusative nom. säkä säät
gen. sään
genitive sään säkien
säkäinrare
partitive säkää säkiä
inessive säässä säissä
elative säästä säistä
illative säkään säkiin
adessive säällä säillä
ablative säältä säiltä
allative säälle säille
essive säkänä säkinä
translative sääksi säiksi
instructive säin
abessive säättä säittä
comitative säkineen
Usage notes[edit]

In Finnish säkä is a singular word, in English withers is plural.

Derived terms[edit]

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

säkä

  1. (colloquial) luck
    Huono säkä!
    (What) Rotten luck!
Declension[edit]
Inflection of säkä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative säkä säkät
genitive säkän säkien
partitive säkää säkiä
illative säkään säkiin
singular plural
nominative säkä säkät
accusative nom. säkä säkät
gen. säkän
genitive säkän säkien
säkäinrare
partitive säkää säkiä
inessive säkässä säkissä
elative säkästä säkistä
illative säkään säkiin
adessive säkällä säkillä
ablative säkältä säkiltä
allative säkälle säkille
essive säkänä säkinä
translative säkäksi säkiksi
instructive säkin
abessive säkättä säkittä
comitative säkineen
Synonyms[edit]

Anagrams[edit]