tuuri

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Swedish tur ‎(luck).

Noun[edit]

tuuri

  1. (colloquial) fortune, luck; see also out of luck
    Minulla kävi hyvä tuuri.
    I had good luck.
    Sinulla on huono tuuri - juna meni jo.
    You're out of luck - the train's already gone.

Declension[edit]

Inflection of tuuri (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative tuuri tuurit
genitive tuurin tuurien
partitive tuuria tuureja
illative tuuriin tuureihin
singular plural
nominative tuuri tuurit
accusative nom. tuuri tuurit
gen. tuurin
genitive tuurin tuurien
partitive tuuria tuureja
inessive tuurissa tuureissa
elative tuurista tuureista
illative tuuriin tuureihin
adessive tuurilla tuureilla
ablative tuurilta tuureilta
allative tuurille tuureille
essive tuurina tuureina
translative tuuriksi tuureiksi
instructive tuurein
abessive tuuritta tuureitta
comitative tuureineen

Synonyms[edit]

Anagrams[edit]