sävelkorkeus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

sävel(tone) +‎ korkeus(height)

Noun[edit]

sävelkorkeus

  1. pitch (perceived frequency of a sound or note)

Declension[edit]

Inflection of sävelkorkeus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative sävelkorkeus sävelkorkeudet
genitive sävelkorkeuden sävelkorkeuksien
partitive sävelkorkeutta sävelkorkeuksia
illative sävelkorkeuteen sävelkorkeuksiin
singular plural
nominative sävelkorkeus sävelkorkeudet
accusative nom. sävelkorkeus sävelkorkeudet
gen. sävelkorkeuden
genitive sävelkorkeuden sävelkorkeuksien
partitive sävelkorkeutta sävelkorkeuksia
inessive sävelkorkeudessa sävelkorkeuksissa
elative sävelkorkeudesta sävelkorkeuksista
illative sävelkorkeuteen sävelkorkeuksiin
adessive sävelkorkeudella sävelkorkeuksilla
ablative sävelkorkeudelta sävelkorkeuksilta
allative sävelkorkeudelle sävelkorkeuksille
essive sävelkorkeutena sävelkorkeuksina
translative sävelkorkeudeksi sävelkorkeuksiksi
instructive sävelkorkeuksin
abessive sävelkorkeudetta sävelkorkeuksitta
comitative sävelkorkeuksineen