sekaantuminen

Finnish

Etymology

sekaantua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsekɑːntuminen/, [ˈs̠e̞kɑ̝ːn̪ˌt̪umine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Syllabification^(key): se‧kaan‧tu‧mi‧nen

Noun

sekaantuminen

1. verbal noun of sekaantua
   1. getting mixed up
   2. getting involved

Declension

Inflection of sekaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		sekaantuminen	sekaantumiset
genitive		sekaantumisen	sekaantumisten sekaantumisien
partitive		sekaantumista	sekaantumisia
illative		sekaantumiseen	sekaantumisiin
		singular	plural
nominative		sekaantuminen	sekaantumiset
accusative	nom.	sekaantuminen	sekaantumiset
	gen.	sekaantumisen
genitive		sekaantumisen	sekaantumisten sekaantumisien
partitive		sekaantumista	sekaantumisia
inessive		sekaantumisessa	sekaantumisissa
elative		sekaantumisesta	sekaantumisista
illative		sekaantumiseen	sekaantumisiin
adessive		sekaantumisella	sekaantumisilla
ablative		sekaantumiselta	sekaantumisilta
allative		sekaantumiselle	sekaantumisille
essive		sekaantumisena	sekaantumisina
translative		sekaantumiseksi	sekaantumisiksi
abessive		sekaantumisetta	sekaantumisitta
instructive		—	sekaantumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of sekaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative sekaantumiseni sekaantumiseni accusative nom. sekaantumiseni sekaantumiseni gen. sekaantumiseni genitive sekaantumiseni sekaantumisteni sekaantumisieni partitive sekaantumistani sekaantumisiani inessive sekaantumisessani sekaantumisissani elative sekaantumisestani sekaantumisistani illative sekaantumiseeni sekaantumisiini adessive sekaantumisellani sekaantumisillani ablative sekaantumiseltani sekaantumisiltani allative sekaantumiselleni sekaantumisilleni essive sekaantumisenani sekaantumisinani translative sekaantumisekseni sekaantumisikseni abessive sekaantumisettani sekaantumisittani instructive — — comitative — sekaantumisineni second-person singular possessor singular plural nominative sekaantumisesi sekaantumisesi accusative nom. sekaantumisesi sekaantumisesi gen. sekaantumisesi genitive sekaantumisesi sekaantumistesi sekaantumisiesi partitive sekaantumistasi sekaantumisiasi inessive sekaantumisessasi sekaantumisissasi elative sekaantumisestasi sekaantumisistasi illative sekaantumiseesi sekaantumisiisi adessive sekaantumisellasi sekaantumisillasi ablative sekaantumiseltasi sekaantumisiltasi allative sekaantumisellesi sekaantumisillesi essive sekaantumisenasi sekaantumisinasi translative sekaantumiseksesi sekaantumisiksesi abessive sekaantumisettasi sekaantumisittasi instructive — — comitative — sekaantumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative sekaantumisemme sekaantumisemme accusative nom. sekaantumisemme sekaantumisemme gen. sekaantumisemme genitive sekaantumisemme sekaantumistemme sekaantumisiemme partitive sekaantumistamme sekaantumisiamme inessive sekaantumisessamme sekaantumisissamme elative sekaantumisestamme sekaantumisistamme illative sekaantumiseemme sekaantumisiimme adessive sekaantumisellamme sekaantumisillamme ablative sekaantumiseltamme sekaantumisiltamme allative sekaantumisellemme sekaantumisillemme essive sekaantumisenamme sekaantumisinamme translative sekaantumiseksemme sekaantumisiksemme abessive sekaantumisettamme sekaantumisittamme instructive — — comitative — sekaantumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative sekaantumisenne sekaantumisenne accusative nom. sekaantumisenne sekaantumisenne gen. sekaantumisenne genitive sekaantumisenne sekaantumistenne sekaantumisienne partitive sekaantumistanne sekaantumisianne inessive sekaantumisessanne sekaantumisissanne elative sekaantumisestanne sekaantumisistanne illative sekaantumiseenne sekaantumisiinne adessive sekaantumisellanne sekaantumisillanne ablative sekaantumiseltanne sekaantumisiltanne allative sekaantumisellenne sekaantumisillenne essive sekaantumisenanne sekaantumisinanne translative sekaantumiseksenne sekaantumisiksenne abessive sekaantumisettanne sekaantumisittanne instructive — — comitative — sekaantumisinenne third-person possessor singular plural nominative sekaantumisensa sekaantumisensa accusative nom. sekaantumisensa sekaantumisensa gen. sekaantumisensa genitive sekaantumisensa sekaantumistensa sekaantumisiensa partitive sekaantumistaan sekaantumistansa sekaantumisiaan sekaantumisiansa inessive sekaantumisessaan sekaantumisessansa sekaantumisissaan sekaantumisissansa elative sekaantumisestaan sekaantumisestansa sekaantumisistaan sekaantumisistansa illative sekaantumiseensa sekaantumisiinsa adessive sekaantumisellaan sekaantumisellansa sekaantumisillaan sekaantumisillansa ablative sekaantumiseltaan sekaantumiseltansa sekaantumisiltaan sekaantumisiltansa allative sekaantumiselleen sekaantumisellensa sekaantumisilleen sekaantumisillensa essive sekaantumisenaan sekaantumisenansa sekaantumisinaan sekaantumisinansa translative sekaantumisekseen sekaantumiseksensa sekaantumisikseen sekaantumisiksensa abessive sekaantumisettaan sekaantumisettansa sekaantumisittaan sekaantumisittansa instructive — — comitative — sekaantumisineen sekaantumisinensa