seläke

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

selkä +‎ -ke

Noun[edit]

seläke

  1. fillet

Declension[edit]

Inflection of seläke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative seläke seläkkeet
genitive seläkkeen seläkkeiden
seläkkeitten
partitive seläkettä seläkkeitä
illative seläkkeeseen seläkkeisiin
seläkkeihin
singular plural
nominative seläke seläkkeet
accusative nom. seläke seläkkeet
gen. seläkkeen
genitive seläkkeen seläkkeiden
seläkkeitten
partitive seläkettä seläkkeitä
inessive seläkkeessä seläkkeissä
elative seläkkeestä seläkkeistä
illative seläkkeeseen seläkkeisiin
seläkkeihin
adessive seläkkeellä seläkkeillä
ablative seläkkeeltä seläkkeiltä
allative seläkkeelle seläkkeille
essive seläkkeenä seläkkeinä
translative seläkkeeksi seläkkeiksi
instructive seläkkein
abessive seläkkeettä seläkkeittä
comitative seläkkeineen

Anagrams[edit]