seläke

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

selkä +‎ -ke

Noun[edit]

seläke

  1. Synonym of filee (sometimes specifically of such that has been pounded thin)

Declension[edit]

Inflection of seläke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative seläke seläkkeet
genitive seläkkeen seläkkeiden
seläkkeitten
partitive seläkettä seläkkeitä
illative seläkkeeseen seläkkeisiin
seläkkeihin
singular plural
nominative seläke seläkkeet
accusative nom. seläke seläkkeet
gen. seläkkeen
genitive seläkkeen seläkkeiden
seläkkeitten
partitive seläkettä seläkkeitä
inessive seläkkeessä seläkkeissä
elative seläkkeestä seläkkeistä
illative seläkkeeseen seläkkeisiin
seläkkeihin
adessive seläkkeellä seläkkeillä
ablative seläkkeeltä seläkkeiltä
allative seläkkeelle seläkkeille
essive seläkkeenä seläkkeinä
translative seläkkeeksi seläkkeiksi
instructive seläkkein
abessive seläkkeettä seläkkeittä
comitative seläkkeineen
Possessive forms of seläke (type hame)
possessor singular plural
1st person seläkkeeni seläkkeemme
2nd person seläkkeesi seläkkeenne
3rd person seläkkeensä

Anagrams[edit]