skandaali

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Internationalism (see English scandal), ultimately from Ecclesiastical Latin scandalum.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈskɑndɑːli/, [ˈs̠kɑndɑːli]
  • Rhymes: -ɑndɑːli
  • Syllabification(key): skan‧daa‧li

Noun[edit]

skandaali

  1. scandal

Declension[edit]

Inflection of skandaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative skandaali skandaalit
genitive skandaalin skandaalien
skandaaleiden
skandaaleitten
partitive skandaalia skandaaleita
skandaaleja
illative skandaaliin skandaaleihin
singular plural
nominative skandaali skandaalit
accusative nom. skandaali skandaalit
gen. skandaalin
genitive skandaalin skandaalien
skandaaleiden
skandaaleitten
partitive skandaalia skandaaleita
skandaaleja
inessive skandaalissa skandaaleissa
elative skandaalista skandaaleista
illative skandaaliin skandaaleihin
adessive skandaalilla skandaaleilla
ablative skandaalilta skandaaleilta
allative skandaalille skandaaleille
essive skandaalina skandaaleina
translative skandaaliksi skandaaleiksi
instructive skandaalein
abessive skandaalitta skandaaleitta
comitative skandaaleineen
Possessive forms of skandaali (type paperi)
possessor singular plural
1st person skandaalini skandaalimme
2nd person skandaalisi skandaalinne
3rd person skandaalinsa