sopusointuinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

sopusointu +‎ -inen

Adjective[edit]

sopusointuinen (comparative sopusointuisempi, superlative sopusointuisin)

  1. harmonious
  2. consonant

Declension[edit]

Inflection of sopusointuinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative sopusointuinen sopusointuiset
genitive sopusointuisen sopusointuisten
sopusointuisien
partitive sopusointuista sopusointuisia
illative sopusointuiseen sopusointuisiin
singular plural
nominative sopusointuinen sopusointuiset
accusative nom. sopusointuinen sopusointuiset
gen. sopusointuisen
genitive sopusointuisen sopusointuisten
sopusointuisien
partitive sopusointuista sopusointuisia
inessive sopusointuisessa sopusointuisissa
elative sopusointuisesta sopusointuisista
illative sopusointuiseen sopusointuisiin
adessive sopusointuisella sopusointuisilla
ablative sopusointuiselta sopusointuisilta
allative sopusointuiselle sopusointuisille
essive sopusointuisena sopusointuisina
translative sopusointuiseksi sopusointuisiksi
instructive sopusointuisin
abessive sopusointuisetta sopusointuisitta
comitative sopusointuisine
Possessive forms of sopusointuinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person sopusointuiseni sopusointuisemme
2nd person sopusointuisesi sopusointuisenne
3rd person sopusointuisensa

Derived terms[edit]