sotku
Finnish
Etymology
From sotkea (“to mess up”).
Pronunciation
- Rhymes: -otku
Noun
sotku
Declension
Inflection of sotku (Kotus type 1/valo, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | sotku | sotkut | ||
genitive | sotkun | sotkujen | ||
partitive | sotkua | sotkuja | ||
illative | sotkuun | sotkuihin | ||
singular | plural | |||
nominative | sotku | sotkut | ||
accusative | nom. | sotku | sotkut | |
gen. | sotkun | |||
genitive | sotkun | sotkujen | ||
partitive | sotkua | sotkuja | ||
inessive | sotkussa | sotkuissa | ||
elative | sotkusta | sotkuista | ||
illative | sotkuun | sotkuihin | ||
adessive | sotkulla | sotkuilla | ||
ablative | sotkulta | sotkuilta | ||
allative | sotkulle | sotkuille | ||
essive | sotkuna | sotkuina | ||
translative | sotkuksi | sotkuiksi | ||
abessive | sotkutta | sotkuitta | ||
instructive | — | sotkuin | ||
comitative | See the possessive forms below. |