spontaani

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

spontaani ‎(comparative spontaanimpi, superlative spontaanein)

  1. spontaneous

Declension[edit]

Inflection of spontaani (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative spontaani spontaanit
genitive spontaanin spontaanien
spontaaneiden
spontaaneitten
partitive spontaania spontaaneita
spontaaneja
illative spontaaniin spontaaneihin
singular plural
nominative spontaani spontaanit
accusative nom.? spontaani spontaanit
gen. spontaanin
genitive spontaanin spontaanien
spontaaneiden
spontaaneitten
partitive spontaania spontaaneita
spontaaneja
inessive spontaanissa spontaaneissa
elative spontaanista spontaaneista
illative spontaaniin spontaaneihin
adessive spontaanilla spontaaneilla
ablative spontaanilta spontaaneilta
allative spontaanille spontaaneille
essive spontaanina spontaaneina
translative spontaaniksi spontaaneiksi
instructive spontaanein
abessive spontaanitta spontaaneitta
comitative spontaaneine

Anagrams[edit]