stilleben

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Borrowed from German Stillleben (still life)

Noun[edit]

stilleben

  1. (art, rare) still life

Declension[edit]

Inflection of stilleben (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative stilleben stillebenit
genitive stillebenin stillebenien
stillebeneiden
stillebeneitten
partitive stillebeniä stillebeneitä
stillebenejä
illative stillebeniin stillebeneihin
singular plural
nominative stilleben stillebenit
accusative nom. stilleben stillebenit
gen. stillebenin
genitive stillebenin stillebenien
stillebeneiden
stillebeneitten
partitive stillebeniä stillebeneitä
stillebenejä
inessive stillebenissä stillebeneissä
elative stillebenistä stillebeneistä
illative stillebeniin stillebeneihin
adessive stillebenillä stillebeneillä
ablative stillebeniltä stillebeneiltä
allative stillebenille stillebeneille
essive stillebeninä stillebeneinä
translative stillebeniksi stillebeneiksi
instructive stillebenein
abessive stillebenittä stillebeneittä
comitative stillebeneineen
Possessive forms of stilleben (type paperi)
possessor singular plural
1st person stillebenini stillebenimme
2nd person stillebenisi stillebeninne
3rd person stillebeninsä

Synonyms[edit]