superlatiivi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: su‧per‧la‧tii‧vi

Noun[edit]

superlatiivi

  1. (grammar) superlative

Declension[edit]

Inflection of superlatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative superlatiivi superlatiivit
genitive superlatiivin superlatiivien
partitive superlatiivia superlatiiveja
illative superlatiiviin superlatiiveihin
singular plural
nominative superlatiivi superlatiivit
accusative nom. superlatiivi superlatiivit
gen. superlatiivin
genitive superlatiivin superlatiivien
partitive superlatiivia superlatiiveja
inessive superlatiivissa superlatiiveissa
elative superlatiivista superlatiiveista
illative superlatiiviin superlatiiveihin
adessive superlatiivilla superlatiiveilla
ablative superlatiivilta superlatiiveilta
allative superlatiiville superlatiiveille
essive superlatiivina superlatiiveina
translative superlatiiviksi superlatiiveiksi
instructive superlatiivein
abessive superlatiivitta superlatiiveitta
comitative superlatiiveineen

Synonyms[edit]

See also[edit]