surkutella

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From surku +‎ -tella. Compare also säälitellä.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsurkutelːɑˣ/, [ˈs̠urkuˌt̪e̞lːɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -elːɑ
  • Syllabification(key): sur‧ku‧tel‧la

Verb[edit]

surkutella

  1. to bemoan ; to express pity, often with plentiful wording
    Synonyms: säälitellä, voivotella

Conjugation[edit]

Inflection of surkutella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surkuttelen en surkuttele 1st sing. olen surkutellut en ole surkutellut
2nd sing. surkuttelet et surkuttele 2nd sing. olet surkutellut et ole surkutellut
3rd sing. surkuttelee ei surkuttele 3rd sing. on surkutellut ei ole surkutellut
1st plur. surkuttelemme emme surkuttele 1st plur. olemme surkutelleet emme ole surkutelleet
2nd plur. surkuttelette ette surkuttele 2nd plur. olette surkutelleet ette ole surkutelleet
3rd plur. surkuttelevat eivät surkuttele 3rd plur. ovat surkutelleet eivät ole surkutelleet
passive surkutellaan ei surkutella passive on surkuteltu ei ole surkuteltu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surkuttelin en surkutellut 1st sing. olin surkutellut en ollut surkutellut
2nd sing. surkuttelit et surkutellut 2nd sing. olit surkutellut et ollut surkutellut
3rd sing. surkutteli ei surkutellut 3rd sing. oli surkutellut ei ollut surkutellut
1st plur. surkuttelimme emme surkutelleet 1st plur. olimme surkutelleet emme olleet surkutelleet
2nd plur. surkuttelitte ette surkutelleet 2nd plur. olitte surkutelleet ette olleet surkutelleet
3rd plur. surkuttelivat eivät surkutelleet 3rd plur. olivat surkutelleet eivät olleet surkutelleet
passive surkuteltiin ei surkuteltu passive oli surkuteltu ei ollut surkuteltu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surkuttelisin en surkuttelisi 1st sing. olisin surkutellut en olisi surkutellut
2nd sing. surkuttelisit et surkuttelisi 2nd sing. olisit surkutellut et olisi surkutellut
3rd sing. surkuttelisi ei surkuttelisi 3rd sing. olisi surkutellut ei olisi surkutellut
1st plur. surkuttelisimme emme surkuttelisi 1st plur. olisimme surkutelleet emme olisi surkutelleet
2nd plur. surkuttelisitte ette surkuttelisi 2nd plur. olisitte surkutelleet ette olisi surkutelleet
3rd plur. surkuttelisivat eivät surkuttelisi 3rd plur. olisivat surkutelleet eivät olisi surkutelleet
passive surkuteltaisiin ei surkuteltaisi passive olisi surkuteltu ei olisi surkuteltu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. surkuttele älä surkuttele 2nd sing. ole surkutellut älä ole surkutellut
3rd sing. surkutelkoon älköön surkutelko 3rd sing. olkoon surkutellut älköön olko surkutellut
1st plur. surkutelkaamme älkäämme surkutelko 1st plur. olkaamme surkutelleet älkäämme olko surkutelleet
2nd plur. surkutelkaa älkää surkutelko 2nd plur. olkaa surkutelleet älkää olko surkutelleet
3rd plur. surkutelkoot älkööt surkutelko 3rd plur. olkoot surkutelleet älkööt olko surkutelleet
passive surkuteltakoon älköön surkuteltako passive olkoon surkuteltu älköön olko surkuteltu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surkutellen en surkutelle 1st sing. lienen surkutellut en liene surkutellut
2nd sing. surkutellet et surkutelle 2nd sing. lienet surkutellut et liene surkutellut
3rd sing. surkutellee ei surkutelle 3rd sing. lienee surkutellut ei liene surkutellut
1st plur. surkutellemme emme surkutelle 1st plur. lienemme surkutelleet emme liene surkutelleet
2nd plur. surkutellette ette surkutelle 2nd plur. lienette surkutelleet ette liene surkutelleet
3rd plur. surkutellevat eivät surkutelle 3rd plur. lienevät surkutelleet eivät liene surkutelleet
passive surkuteltaneen ei surkuteltane passive lienee surkuteltu ei liene surkuteltu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st surkutella present surkutteleva surkuteltava
long 1st2 surkutellakseen past surkutellut surkuteltu
2nd inessive1 surkutellessa surkuteltaessa agent1, 3 surkuttelema
instructive surkutellen negative surkuttelematon
3rd inessive surkuttelemassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the 3rd infinitives.

elative surkuttelemasta
illative surkuttelemaan
adessive surkuttelemalla
abessive surkuttelematta
instructive surkutteleman surkuteltaman
4th nominative surkutteleminen
partitive surkuttelemista
5th2 surkuttelemaisillaan