suunnattomuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

suunnaton +‎ -uus

Noun[edit]

suunnattomuus

  1. enormity

Declension[edit]

Inflection of suunnattomuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative suunnattomuus suunnattomuudet
genitive suunnattomuuden suunnattomuuksien
partitive suunnattomuutta suunnattomuuksia
illative suunnattomuuteen suunnattomuuksiin
singular plural
nominative suunnattomuus suunnattomuudet
accusative nom. suunnattomuus suunnattomuudet
gen. suunnattomuuden
genitive suunnattomuuden suunnattomuuksien
partitive suunnattomuutta suunnattomuuksia
inessive suunnattomuudessa suunnattomuuksissa
elative suunnattomuudesta suunnattomuuksista
illative suunnattomuuteen suunnattomuuksiin
adessive suunnattomuudella suunnattomuuksilla
ablative suunnattomuudelta suunnattomuuksilta
allative suunnattomuudelle suunnattomuuksille
essive suunnattomuutena suunnattomuuksina
translative suunnattomuudeksi suunnattomuuksiksi
instructive suunnattomuuksin
abessive suunnattomuudetta suunnattomuuksitta
comitative suunnattomuuksineen
Possessive forms of suunnattomuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person suunnattomuuteni suunnattomuutemme
2nd person suunnattomuutesi suunnattomuutenne
3rd person suunnattomuutensa