suuntaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

suunnata +‎ -us

Noun[edit]

suuntaus

  1. trend
  2. orientation

Declension[edit]

Inflection of suuntaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative suuntaus suuntaukset
genitive suuntauksen suuntausten
suuntauksien
partitive suuntausta suuntauksia
illative suuntaukseen suuntauksiin
singular plural
nominative suuntaus suuntaukset
accusative nom. suuntaus suuntaukset
gen. suuntauksen
genitive suuntauksen suuntausten
suuntauksien
partitive suuntausta suuntauksia
inessive suuntauksessa suuntauksissa
elative suuntauksesta suuntauksista
illative suuntaukseen suuntauksiin
adessive suuntauksella suuntauksilla
ablative suuntaukselta suuntauksilta
allative suuntaukselle suuntauksille
essive suuntauksena suuntauksina
translative suuntaukseksi suuntauksiksi
instructive suuntauksin
abessive suuntauksetta suuntauksitta
comitative suuntauksineen
Possessive forms of suuntaus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person suuntaukseni suuntauksemme
2nd person suuntauksesi suuntauksenne
3rd person suuntauksensa

Compounds[edit]