syyllinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

syy ‎(reason) +‎ -llinen ‎(adjectival suffix)

Adjective[edit]

syyllinen ‎(comparative syyllisempi, superlative syyllisin)

  1. Guilty.

Declension[edit]

Inflection of syyllinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative syyllinen syylliset
genitive syyllisen syyllisten
syyllisien
partitive syyllistä syyllisiä
illative syylliseen syyllisiin
singular plural
nominative syyllinen syylliset
accusative nom. syyllinen syylliset
gen. syyllisen
genitive syyllisen syyllisten
syyllisien
partitive syyllistä syyllisiä
inessive syyllisessä syyllisissä
elative syyllisestä syyllisistä
illative syylliseen syyllisiin
adessive syyllisellä syyllisillä
ablative syylliseltä syyllisiltä
allative syylliselle syyllisille
essive syyllisenä syyllisinä
translative syylliseksi syyllisiksi
instructive syyllisin
abessive syyllisettä syyllisittä
comitative syyllisine

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Noun[edit]

syyllinen

  1. (law) Guilty party, offender, culprit.
  2. Perpetrator.

Declension[edit]

Inflection of syyllinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative syyllinen syylliset
genitive syyllisen syyllisten
syyllisien
partitive syyllistä syyllisiä
illative syylliseen syyllisiin
singular plural
nominative syyllinen syylliset
accusative nom. syyllinen syylliset
gen. syyllisen
genitive syyllisen syyllisten
syyllisien
partitive syyllistä syyllisiä
inessive syyllisessä syyllisissä
elative syyllisestä syyllisistä
illative syylliseen syyllisiin
adessive syyllisellä syyllisillä
ablative syylliseltä syyllisiltä
allative syylliselle syyllisille
essive syyllisenä syyllisinä
translative syylliseksi syyllisiksi
instructive syyllisin
abessive syyllisettä syyllisittä
comitative syyllisineen