syytös

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index sy)

Etymology[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: syy‧tös
  • IPA(key): [ˈsyːtøs]

Noun[edit]

syytös

  1. Accusation, charge, allegation, crimination, recrimination.

Declension[edit]

Inflection of syytös (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative syytös syytökset
genitive syytöksen syytösten
syytöksien
partitive syytöstä syytöksiä
illative syytökseen syytöksiin
singular plural
nominative syytös syytökset
accusative nom.? syytös syytökset
gen. syytöksen
genitive syytöksen syytösten
syytöksien
partitive syytöstä syytöksiä
inessive syytöksessä syytöksissä
elative syytöksestä syytöksistä
illative syytökseen syytöksiin
adessive syytöksellä syytöksillä
ablative syytökseltä syytöksiltä
allative syytökselle syytöksille
essive syytöksenä syytöksinä
translative syytökseksi syytöksiksi
instructive syytöksin
abessive syytöksettä syytöksittä
comitative syytöksineen

Compounds[edit]

Anagrams[edit]