tärähdys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tärähtää +‎ -ys

Noun[edit]

tärähdys

  1. jolt, percussion

Declension[edit]

Inflection of tärähdys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tärähdys tärähdykset
genitive tärähdyksen tärähdysten
tärähdyksien
partitive tärähdystä tärähdyksiä
illative tärähdykseen tärähdyksiin
singular plural
nominative tärähdys tärähdykset
accusative nom. tärähdys tärähdykset
gen. tärähdyksen
genitive tärähdyksen tärähdysten
tärähdyksien
partitive tärähdystä tärähdyksiä
inessive tärähdyksessä tärähdyksissä
elative tärähdyksestä tärähdyksistä
illative tärähdykseen tärähdyksiin
adessive tärähdyksellä tärähdyksillä
ablative tärähdykseltä tärähdyksiltä
allative tärähdykselle tärähdyksille
essive tärähdyksenä tärähdyksinä
translative tärähdykseksi tärähdyksiksi
instructive tärähdyksin
abessive tärähdyksettä tärähdyksittä
comitative tärähdyksineen

Compounds[edit]

Related terms[edit]