täydellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

täysi +‎ -llinen

Adjective[edit]

täydellinen (comparative täydellisempi, superlative täydellisin)

  1. perfect
  2. complete

Declension[edit]

Inflection of täydellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative täydellinen täydelliset
genitive täydellisen täydellisten
täydellisien
partitive täydellistä täydellisiä
illative täydelliseen täydellisiin
singular plural
nominative täydellinen täydelliset
accusative nom. täydellinen täydelliset
gen. täydellisen
genitive täydellisen täydellisten
täydellisien
partitive täydellistä täydellisiä
inessive täydellisessä täydellisissä
elative täydellisestä täydellisistä
illative täydelliseen täydellisiin
adessive täydellisellä täydellisillä
ablative täydelliseltä täydellisiltä
allative täydelliselle täydellisille
essive täydellisenä täydellisinä
translative täydelliseksi täydellisiksi
instructive täydellisin
abessive täydellisettä täydellisittä
comitative täydellisine
Possessive forms of täydellinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person täydelliseni täydellisemme
2nd person täydellisesi täydellisenne
3rd person täydellisensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Compounds[edit]