kokonainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

koko +‎ -nainen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkokoˌnɑinen/
  • Hyphenation: ko‧ko‧nai‧nen

Adjective[edit]

kokonainen ‎(comparative kokonaisempi, superlative kokonaisin)

  1. whole, full, complete
  2. entire

Declension[edit]

Inflection of kokonainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kokonainen kokonaiset
genitive kokonaisen kokonaisten
kokonaisien
partitive kokonaista kokonaisia
illative kokonaiseen kokonaisiin
singular plural
nominative kokonainen kokonaiset
accusative nom. kokonainen kokonaiset
gen. kokonaisen
genitive kokonaisen kokonaisten
kokonaisien
partitive kokonaista kokonaisia
inessive kokonaisessa kokonaisissa
elative kokonaisesta kokonaisista
illative kokonaiseen kokonaisiin
adessive kokonaisella kokonaisilla
ablative kokonaiselta kokonaisilta
allative kokonaiselle kokonaisille
essive kokonaisena kokonaisina
translative kokonaiseksi kokonaisiksi
instructive kokonaisin
abessive kokonaisetta kokonaisitta
comitative kokonaisine

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Related terms[edit]