taivutus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Derived from the transitive verb taivuttaa (to bend).

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: tai‧vu‧tus

Noun[edit]

taivutus

  1. The act of bending.
  2. Inflection (change in the form of a word ).
  3. Declension (act of listing the inflections of a noun, pronoun or adjective in order).
  4. Conjugation (act of conjugating a verb).

Declension[edit]

Inflection of taivutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative taivutus taivutukset
genitive taivutuksen taivutusten
taivutuksien
partitive taivutusta taivutuksia
illative taivutukseen taivutuksiin
singular plural
nominative taivutus taivutukset
accusative nom. taivutus taivutukset
gen. taivutuksen
genitive taivutuksen taivutusten
taivutuksien
partitive taivutusta taivutuksia
inessive taivutuksessa taivutuksissa
elative taivutuksesta taivutuksista
illative taivutukseen taivutuksiin
adessive taivutuksella taivutuksilla
ablative taivutukselta taivutuksilta
allative taivutukselle taivutuksille
essive taivutuksena taivutuksina
translative taivutukseksi taivutuksiksi
instructive taivutuksin
abessive taivutuksetta taivutuksitta
comitative taivutuksineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]