tarkkailija

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tarkkailla +‎ -ja

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈt̪ɑrkːɑ͡ilijɑ]
  • Hyphenation: tark‧kai‧li‧ja

Noun[edit]

tarkkailija

  1. observer

Declension[edit]

Inflection of tarkkailija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative tarkkailija tarkkailijat
genitive tarkkailijan tarkkailijoiden
tarkkailijoitten
partitive tarkkailijaa tarkkailijoita
illative tarkkailijaan tarkkailijoihin
singular plural
nominative tarkkailija tarkkailijat
accusative nom. tarkkailija tarkkailijat
gen. tarkkailijan
genitive tarkkailijan tarkkailijoiden
tarkkailijoitten
tarkkailijainrare
partitive tarkkailijaa tarkkailijoita
inessive tarkkailijassa tarkkailijoissa
elative tarkkailijasta tarkkailijoista
illative tarkkailijaan tarkkailijoihin
adessive tarkkailijalla tarkkailijoilla
ablative tarkkailijalta tarkkailijoilta
allative tarkkailijalle tarkkailijoille
essive tarkkailijana tarkkailijoina
translative tarkkailijaksi tarkkailijoiksi
instructive tarkkailijoin
abessive tarkkailijatta tarkkailijoitta
comitative tarkkailijoineen